Käytiin tänään perheenpään kanssa kävelyllä Karkalin luonnonpuistossa. Sinivuokot kukkivat kauniisti.
Karjalohjanselkä oli jo avovetenä.
Sinne vois jo verkot laskea 😉
Kyllä meilläkin kohta, toivottavasti.
Luonnonpuistossakin oli paljon puita nurin. Polut oli kyllä jo siivottu kulkukelpoisiksi.
Meidän Seija-myrskyn kaatamat puut on nyt työstetty. Tämä loppuvaihe, eli klapeiksi teko, on ollut siskon ja minun puuhaa 😀 Ja nyt voiton puolella.
Ja jottei puut vaan pääsis loppumaan, niin uutta nurin 😉
Nuo pari koivua olivat niin pahasti saunaan päin kallellaan, että kutsuttiin ammattiapua. Tosi kiva saksalainen metsäinsinööri kävi kaatamassa ne siihen juuri, mihin pitikin. Oli sillä kyllä pelit ja vehkeet.
Ja lankomies jatkoi koivujen työstämistä.
Milloinkahan näiden vuoro on päästä saunan pesään? Noita vuoroaan odottavia halkokasoja kun on ympäri tonttia. Ihan kauhulla odotan seuraavaa myrskyä 🙁
Mutta kesää ihan innolla, siis odotan 😀
Merkinnät RSS-syötteenä