Kirjoitin jo eilen illalla tällä otsikolla jutun, mutta kun lähetin sitä, niin tapahtui jotain. Kone jauhoi ja jauhoi. Sitten pitikin jo lähteä sinne töihin. Nyt se juttu varmaan kiertelee orpona tuolla bittiavaruudessa. Myönnän, etten ole mikään tietokonenero. Eipä ole tullut opeteltua. Johtunee siitä, että saan helposti apua jälkikasvulta. En ole myöskään mikään konekirjoittaja. Se menee niin, että yksi sormi kirjoittaa ja loput yhdeksän lepää. En ole myöskään mikään kirjailija, minkä jokainen lukija ( jos tätä joku on lukenut ) on varmasti huomannut. Mutta tämä on minusta kivaa.
Olin siis jo edellisen yön töissä. Nyt olen yrittänyt nukkua, tällaisena päivänä. Kävin juuri kävelyllä. Olipa mahtava ilma. Ja kaunista. Tuomet ja omenapuut kukkii. Sireenitkin ovat nupuillaan. Onneksi huomenna alkaa vapaat. Nukun aamulla pari tuntia ja sitten ajelen mökille. Ehkä käyn mennessä ostamassa vähän lisää kukkia. Toivottavasti perheenpää on muistanut antaa vettä jo oleville kukille ja salaatin aluille.
Äsken kävelylenkillä poikkesin leipomon myymälään. Siellä oli taas kolme pullakranssia komella eurolla. Pistin kaksi pakkaseen ja yhden vien töihin. Kyllä kilojen kanssa kamppailevat työtoverit varmasti osaavat ”arvostaa” hyväntahtoisuuttani 😀 Ostin minä myös leipää pakkaseen. Kuudella eurolla isot ostokset.
Haluttais niin jo lähteä mökille. Siellä kohoaa uusi mökki, Villa Hakunen. Ajatella, että meillä on ensi talvena uusi talvilämmin mökki. Siis jos kaikki menee hyvin. Ja juokseva vesi kaivosta. Toivottavasti vesi riittää ja on laadukasta. Porattu on 99 metriä.
Nyt vielä yksi yö ”lusimaan” ja sitten vapaalle.
Merkinnät RSS-syötteenä