Tiedetäänhän ne kalastajien puheet! Silmien välikin oli näääääin pitkä.
Mekin oltiin eilen kalakaverin kanssa uistelemassa. Kala liikkui ja kävi pyydyksiinkin. Mutta pääsi kyllä irtikin monta kertaa. Ja kolme kertaa siiman paukahtaessa poikki, vei vieheen mennessään. Mietittiin, että näistä on turha puhua, ei kukaan kuitenkaan usko. Välillä ongittiin ahventakin. Saatiin muutamia ihan hyvän kokoisia.
Illalla perheenpää vaihtoi minun virveliin uuden siiman. Nyt kestää. Muuten se pelittää vähän huonosti. Mutta näillä mennään.
Tänään oltiin sitten uudestaan kalastelemassa. Kalakaverilla oli puoliso mukana. Kuski ja kalan irrottaja. Nimittäin nyt saatiin muutama veneeseen asti. Yhteensä 15 kg haukea. Kyllä siinä oli pihviainesta. Minä sain elämäni suurimman kalan. Yli kuusi kiloisen hauen. Eihän se mahtunut edes haaviin. Sisko otti käsin, paljain käsin, sitä kiduksien alta ja nosti veneeseen. Nyt on varmasti kalastuksen huippuhetket koettu.
Eilen oli verkossa yksi pieni lahna. Katiskaan oli eksynyt sorvaparvi. Onpa vähän supille syömistä. Lokkikin käy osingoilla. Tänään ei ole vielä verkoilla käyty, kun perheenpään aika menee rakennuksilla. Minulle siellä ei kuulemma ole hommia.
”Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies….”
Hei ystävä, ihanaa kun kerroit tästä, on mukava lukea kuulumisia tätäkin kautta 🙂 Tuota kalasaalista on paha päihittää, ei taida meiltä ”taviksilta” ainakaan onnistua. Terkut <3