Ei liehu isännänviiri tangossa. On ikävä ja kaipaus. En ole yksin, mutta olen yksinäinen. Kun toinen on ollut vierellä neljäkymmentä vuotta, ei aina ehkä läsnä, mutta lähellä, on tottuminen tähän yksinäisyyteen vaikeaa.
Onneksi on kevät. Aurinko valaisee maiseman ja antaa toivoa tulevasta.
Tämän talven pilkkimiset on pilkitty. Sitä riemua ei kauaa kestänytkään.
Jäät sulaa ja kohta päästään veneilemään.
Tähän minä tarvin opetusta. En ole koskaan ollut veneen ratissa. Ja ollaan me kyllä suunniteltu rinsessan kanssa, että opetellaan verkotkin laskemaan. Ja kokemaan 😀
Tällaisia arkiaskareita 😉 On sitten taas puita, millä lämmittää paljua.
Näin mennään kohti kesää.
Merkinnät RSS-syötteenä