Eilen oli ensimmäinen oikea kesäilta 🙂 Lämmintä, tyyni järvi ja linnut lauloi. Kaunista!
Mutta silloin se iski, – yksinäisyys 🙁 Ei ollut sitä toista, jolle olisi voinut sanoa: Katso, kuuntele, näetkö. Kaiken kauneuden jakaminen kaksinkertaistaisi mielihyvän.
Ison rantasaunan lämmittäminenkin vain itselle tuntuu hullulta. Tänään kuitenkin ajattelin sen lämmittää. Pääsee uimaankin, – tai siis kastautumaan 😉
Tänä aamuna käkikin kukkui!
Yritän opetella nauttimaan tästä kaikesta ja olemaan kiitollinen siitä, mitä on 🙂