Niemennokka

Teimme siskon ja lankomiehen kanssa matkan Sieviin. Siellä on minun lapsuuskoti. Menomatkaan käytimme aikaa ihan lomailijoiden tyyliin. Ensimmäiset kahvit juotiin Hämeenlinnassa Kankaisten tilalla. Olipa tutustumisen arvoinen paikka.

Jyväskylässä kävimme syömässä ja kaupassa. Viitasaarella auton tankkaus ja kahvit 🙂

Loppumatkan sitten sisko valitti, että nurmikot on ajamatta ja kohta sataa. Koskaan ei ole kuulemma niin kauan matka kestänyt 😉

Perillä kuitenkin odotti iloinen yllätys. Siskon poika oli vaimonsa kanssa siellä. Nurmikot oli ajettu ja savusauna valmiina. Osasivatpa todella yllättää.

Seuraavana päivänä tuli nuorin sisko miehensä ja tyttären pojan kanssa käymään.

Lapsuuskodin pihalla oli hetken aikaa leirintäalue 🙂

Sunnuntaina minulla oli 50-vuotta sitten ripille päässeitten juhla. Paikalle oli tullut 23 henkilöä 127:stä ripille päässeestä. Osahan heistä on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Ensin juotiin kahvit ja sitten oli pieni juhla, joka venyi aika pitkään. Esittelyssä jotkut halusviat kertoa koko elämänsä lääkkeitä myöten 😉

Yksi Anelma oli ihan samannäköinen kuin 50 vuotta sitten 🙂

Sankarihaudoilla oli kauniit kukat. Meidän sukujuhla oli samana päivänä ja siksi seppeleen laskeminen.

Lakkasuolla tuli käytyä muutaman kerran. Ei mikään helppo homma tällaiselle persjalkaselle. Olen kyllä aina sanonut, että lakka on aivan yliarvostettu marja. No, kyllähän sitä sokerin kanssa syö 🙂

Osan sisko keitti hilloksi. Maistuu leipäjuuston kanssa.

Ai niin, lauantaina oli Muttimarkkinat. Aamusta satoi vettä ja siitä johtuen torilla oli tilaa. Söin juustokeittoa eli punaistaheraa. Sisko osti sitä mukaankin ja muttia myös. Eläkeläisiltä ostin arpoja. Voittona tuli kahdentoista hengen käsinmaalattu kahvikalusto.

Maalaajan mielestä varmaan arvokas 😉

Maanantaina kävin Ylivieskassa kylässä nuoruuden ystävän luona. Myös toinen entinen postilainen, jonka kanssa ollaan joskus kuuskytluvun lopussa oltu yhdessä Kainuussa töissä, oli siellä. Olipa kiva muistella menneitä.

Kyllä maailma on muuttunut. Kysyin, missä on Ylivieskaa lähin posti. Vastaus oli: Pohjoisessa Oulussa ja etelässä Vaasassa.

Muistoksi sain nuken. Toiset ovat käsityöihmisiä.

Eilen tulin takaisin mökille. Tullessa vain kaksi kahvitaukoa. Niinilahdessa ja Leivonmäellä.

Nyt sitten marjastusta ja ravustusta 😉