Niemennokka

Kyllä alkaa olla viimeiset kerrat tänä keväänä, kun pääsee pilkille.

Aivan mahtava keli liikkua potkukelkalla.

Retkiluistelijoitakin oli vielä tänään liikkeellä.

Muutama joutsenparvikin lensi hyvässä tuulessa kohti pohjoista.

Perjantai-iltana meillä oli ihmisen pelastustehtävä. Ei kuitenkaan jäihin pudonnut vaan eksynyt 🙁

Onneksi en lähtenyt keikalle. Sielläkin olisi ollut minulle käyttöä 😉

Oltiin perheenpään kanssa saunassa ja menin terassille vähän vilvoittelemaan. Ja aivan kuin olisi kuulunut avunhuutoja jostakin. Yritettiin sitten yhdessä kuunnella ja paikallistaa, että mikä ja mistä. Eihän siinä auttanut muu, kuin pukeutua ja lähteä lamppujen kanssa potkuttelemaan jäälle.

Ja niinhän sitä yhdeltä laiturilta löytyi uupunut, itkevä ja eksynyt tyttönen.

Reppana oli lähtenyt viisi tuntia aikaisemmin oppilaskodista omille teilleen 🙁 Suuntana oli ollut Lohjan keskusta, mutta jotenkin hän oli joutunut metsään. Puhelintakaan hänellä ei ollut. Onneksi satuimme olemaan mökillä ja kuulemaan tyttösen avunhuudot. Kovin hän oli jo uupunut. Seuraava yö oli vielä todella sateinen ja tuulinen.

Soitin oppilaskotiin ja mielellään tämä eksynyt lammas lähti heidän mukaan. Onnellinen loppu tälläkin tarinalla.

Jospa sitten joku toinen kerta sinne keikalle 😀