Niemennokka

Alppiruusu

Kun me kuusi vuotta sitten ostettiin tämä mökki, niin se oli ollut vähän heitteillä. Siis mökki ja piha. Ainut mikä kukoisti oli alppiruusu. Ja koska se oli hoitamatta ihan ”hyvässä hapessa”, niin se on saanut edelleen olla ihan rauhassa. Ei ole lannoitettu eikä keväällä suojattu auringolta, eikä mitään muutakaan tehty sen hyväksi. Ainut ongelma on, että se on tahtonut levitä perheenpään mönkijäreitille. Kuvassa oleva alppiruusu on luonnossa paljon kauniinpi. Johtuu varmaan kuvaajasta ja kännykän kamerasta.

Rinteessä näkyy uuden mökin rakennustyömaa. Oikeasti rinne on paljon jyrkempi ja Villa Hakunen on huomattavasti ylempänä. Piti vaan laittaa kuva vaikka se ei tee oikeutta alppiruusulle eikä mökille. Olen kuvaajana aivan samaa tasoa kuin kirjoittajanakin, mutta en olekaan toimittaja 😀

Aika heitteillä tämä piha vieläkin on, mutta paljon se on kyllä muuttunutkin. Puita on kaadettu ja kaatunut. Yksi kaatuva puu katkaisi vanhan lipputangonkin. Uusi lasikuituvahvisteinen kestää myrskyt.

Alppiruusun jälkeen puhkeaa jasmini kukkaan levittäen tuoksuaan. Onhan täällä muitakin kasveja, mutta viherpeukalo en ole, joten en tiedä edes niiden kaikkien nimiä.

Kaksi vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi runkoruusun. Se kukoistaa. Sillä on ollut hyvä ”talvihoitaja”. Se on ollut kalakaverin maakellarissa talvehtimassa. Omansa hän on molempina vuosina saanut nitistettyä, mutta minun ruusu on pitänyt pintansa. Nyt ilmeisesti minun kukalleni on annettu porttikielto sinne kellariin tai sitten ei 😀

Tänään on tullut vettä niin paljon, ettei vähään aikaan tarvitse kastella istutuksia. Mutta nurmikko kasvaa silmissä, joten kyllä pientä puuhaa riittä.