Pakkaslunta on satanut päivittäin. Ei meinaa harjan kanssa pysyä perässä. Noita rappuja kun on muutama 😉 Pihaakin pitää välillä kolata. Onneksi lankomies on käynyt tien auraamassa.
Kotona käyntikin pitää suunnitella sään mukaan. Hyvähän se meikäläisen on, kun ei ole päivästä eikä kellonajasta kiinni tuo kulkeminen.
Viikolla, kun oli pahimmat myräkät, peruttiin puolet joukkoliikennevuoroista. Oli siinä töihin menijöillä tuskaa. Jos lähdet omalla autolla, niin mihin sen pistät, kun kaikki kadunvieripaikat on aurattu umpeen. Muutenkaan niitä parkkipaikkoja ei ole riittävästi.
Tiet ovat liukkaat, kun suola ei näillä pakkasilla pure. Lumi pöllyää ja autoja riittää.
Yllättävän hyvinhän siitä selvittiin.
Oikein minä mieleni mieleni pahoitin 🙁 , kun kuuntelin radiosta kommentteja pääkaupunkiseudun autoilijoiden ajotaidosta. Ihmiset, jotka asuvat jossain pienissä kaupungeissa tai jopa haja-asutusalueella, luulevat tietävänsä ja osaavansa kaiken.
Järvikin vihdoin jäätyi, mutta nyt on sitten noussut vettä jäälle. Pitihän sitä kuitenkin käydä vähän pilkkiä liottamassa. Ei tullut muuta kuin pieniä ahvenia. Kettu kiittää 🙂
Merkinnät RSS-syötteenä