Tämä kuva on otettu kortista, minkä sain avokin vanhemmilta. He kävivät täällä mökillä iltapäiväkahvilla viime viikolla runon päivänä. Korttiin, mikä oli tuliaispussissa, oli kirjoitettu Eino Leinon ihana runo: ”Olen lapsi mä heleän heinäkuun….”
Jotenkin tämä kortti kuvaa niin osuvasti minua. Sisällä olisi kyllä ajatuksia, mutta ei tahdo taipua tekstiksi. Minulla on vielä sekin ongelma, että yksi sormi kirjoittaa ja muut lepäävät. Niin ja nytkin istun nojatuolissa ja toinen käsi pitää läppäriä polvella.
Mutta mistä kirjoittaisin? Siitäkö, että loma oli ja meni eikä ilmat silti parantuneet. Vai siitä, kun eilen taas kävin poimimassa mustikoita ja ahomansikoita. Vai lämpimistä halstratuista muikuista, joita juuri haettiin siskolta. Vai Villa Hakusen edistymisestä.
Ehkä kuitenkin siitä, kun tapanina olleen myrskyn rikkoma huussi sai eilen uuden ehjän ikkunan. Olihan miehet sen jo aikaisemmin muuten korjanneet, mutta ikkunalasin paikalla oli ollut muovi. Nyt aukkoa suurennettiin, koska kalakaverin miehen varastosta oli löytynyt vähän suurempi lasi. Nyt meillä on huussissa ihan panoraamaikkuna 😀
Merkinnät RSS-syötteenä