Tähän tekstiin piti lisätä kuva Lefasta, autostani, mutta eihän se onnistunut. Liian suuri tiedosto 🙁 Naamakirjaan sain sentään laitettua.
Siis nyt tietysti pitää sanoa, että entinen auto. Lefa, pitäähän autolla nimi olla, sai uuden, hyvän kodin. Turkkilaisen 😉
Eilen se lähti ja nyt on jo kova ikävä. Mitenkähän minä tulen toimeen tuon perheenpään auton kanssa? Sepä jää nähtäväksi.
Tuo korvaava kuva ei ole mistä tahansa ruususta. Sillä on menossa jo ainakin neljäs kesä. Rinsessa sen on kerran tuonut äitienpäiväksi, muistaakseni. Talvet se lepäilee siskon maakellarissa. Keväisin se palaa tänne järven toiselle puolelle ja kukoistaa koko kesän. Ihme kellari siellä Sammatissa! Siellä ei kaikki ruusut viihdykään 😉